Viimeisetkin pennut ovat lentäneet pesästä; tänään Mysli ja Pusu, eli Mysli ja Elli, lähtivät omien laumanjäsentensä pariin. Iloista ja haikeaa. Ainakaan toistaiseksi isot koirat eivät ole reagoineet mitenkään muutokseen -saa nähdä etsiikö Mango aamulla imetettäviä, sillä se on vieläkin joka aamu tarjonnut lämpimät aamuhörpyt tytöille. Onnea matkaan tytöt!
Jatkossa päivittelen sivulle pentujen yhteisiä kuulumisia, kun te niitä minulle kirjoittelette ja soittelette.
Kävimme tänään jäljellä olevien pentujen Myslin ja Pusun kanssa Espoossa Mummia onnittelemassa. Pennut riehaantuivat totaalisesti uuden ison pihan tutkimisessa. Pihalla on suihkulähde ja sinne Pusu onnistui sukeltamaan umpisukkeluksiin ja kalastin litimärän pennun vikkelästi niskavilloista nostaen. Eipä tuosta Pusu ollut moksiskaan, vaan hetken pyyhekuivattelun jälkeen mentiin taas tuhatta ja sataa.
Kaikilta jo kotiin lähteneiden pentujen perheiltä on tullut mukavia viestejä ja kännykkäkuvia. Bruno tulee hienosti juttuun Pepin kanssa, Yippu Yodan kanssa ja Roosakin alkaa jo kiinnostua innokkaan Raipen läsnäolosta. Topi on hurmannut uuden laumansa reippaudellaan.
Huomenna viimeiset neitoset lähtevät koteihinsa ja pian sen jälkeen suuntaan matkani jälleen Aasiaan. Tässä vielä kuva, jossa pennut ovat vielä kaikki yhdessä:
Tänään oli karkin vuoro lähteä maailmalle. Kotona odotti Hannan ja Janin lisäksi Yoda- Bortsu ja pari kisua.
Hanna kirjoitaa " Tutustuminen meni hienosti! Ensimmäisenä Yippu otti Yodan luun, söi sitä hetken, raateli kissojen turkislelun, nuoli kissojen suupielet, söi ruokansa ja meni sitten nukkumaan".
Tänään oli Milkkiksen vuoro päästä omaan kotiin. Kotona odotaa Mangon pentuesisar Roosa. Toivottavasti täti ja siskonpoika viihtyvät hyvin toistensa kanssa! Onnea matkaan Turtiaiset!
No niin, tänään sitten kaksi pojista pääsivät lähtemään omien uusien laumanjäsentensä kanssa kotiin. Haikeaa, mutta mukavaa... Onnea matkaa pojat! Ja perheet, pitäkää yhteyttä!
Pennut ovat nyt seitsenviikkoisia ja luovutus lähestyy; ensimmäinen muuttaa kotiinsa ensi torstaina ja viimeinen maanantaina äitienpäivän jälkeen. Kyllä näkyy pennusta, että sen on pian aika muutaa omaan kotiinsa. Sini kysyi eilen, että miten näitä riiviöitä voi kasvattaa tavoilleen? Vastasin, ettei kuutta voikkaan samaan aikaan, se ei vaan onnistu. Siksi niiden on aika aloitaa elämä omissa laumoissaan, mihin niihin ehditään keskittyä yksilöinä.
Olen päivittänyt pentuohjeet, jakanut pennunruokaa muovilootiin, pussittanut pari lelua jokaiselle kotiin vietäväksi. Rekkarit on tilattu ja Omakoira -palvelussa jokaisella näkyy jo oma rekisterinumeronsa, vaikka paperiset rekkarit ei vielä ole tänne Kennelliitosta ehtineetkään.
Isot koirat ovat alkaneet opettaa Riiwiöitä tavoilleen, ne eivät enää siedä samanlaista silmille hyppimistä, kun vielä pari viikkoa sitten. Mango tosin on edelleen huolissaan pentujen ravinnonsaannista; se käy usein oksentamassa heti ruokansa syömisen jälkeen pennuille, vaikka olen yrittänyt vakuuttaa sen siitä, että ne kyllä saavat ihan omat pöperönsä. Äiti mikä äiti. On oikein hyvä, että pennut pääsevät omille kupeilleen pian; tytötkin saavat paremmin oman osansa, kun eivät isommat pojat ole tuuppimasssa niitä sivuun ruokakupilta.
Pikkuiset kurakallet saavat ensi viikolla kylvyn ennen luovutusta, Vapun sateet ovat ryvettäneet takapihan ja pennut kaipaavat kipeästi kylpyä mutapainin jälkeen. Olen myös nyppinyt ensimmäisiltä pentukarvoja pois, osalla, kuten Pusulla ja Pähkinällä ei kyllä oikeastaan ole pentukarvaa lainkaan, vaan ne kasvattivat itselleen heti kunnon karkean Bortsuturkin.
Valmistaudumme kotiinlähtöön, pikku hiljaa. Tänään pennut kävivät eläinlääkärissä tarkastuksessa ja sirutuksessa. Kaikki pikkuiset voivat hyvin, tytöt painavat 2kg, pojat pari sataa grammaa enemmän. Kaikilta tutkittiin sydämmet, korvat, suut, peppureiät ja masu. Terveitä ja terhakoita kaikki. Poikien kivekset eivät ole vielä laskeutuneet, sitä pitää kärsivällisesti vielä odotella.
Sirutus on näi pienelle pennulle kova paikka. Samankokoinen siru ja neula kun isommallakin koiralla. Pojat kiljuivat neulaa hädissään, mutta tytöt, varsinkin Karkki ja Pusu, murisivat lääkärille kiukkuisesti tämän tökkäistessä heitä neulalla. Mysli seisoi tyynenä, eikä reagoinut mitenkään. Lääkäri ihasteli tyttöjen tempperamentteja ja totesi, että näin se taitaa eläinmaailmassakin mennä...
Olen alkanut sopia kotiutusaikoja. Ne, jotka eivät ole vielä sopineet noutoajankohdasta, voisivat soitella vielä ennen vappua, saadaan kalenteri kuntoon.