Kiiwi -mummi ja pennut

Eilen Kiiwin vaistot ottivat totaalisesti ohjat ja se oli hiippaillut salaa pentulaatikolle imettämään lapsenlapsiaan. Tämän kontaktin jälkeen se alkoi stressata niin kovin siitä, että ei saanut kokonaan lapsosia itselleen, piippasi Sinin huoneessa läpi yön, että päätimme viedä sen muutamaksi päiväksi Mummin ja Vaarin hoiviin Espooseen. Viikonloppuna pennut joka tapauksessa muttavat kokonaan olkkariin ja koirat voivat hoidella niitä kollektiivisesti, kuten susilaumakin tekisi.

Pennut ovat kasvaneet tasaisesti. Ne painavat nyt 820-920g, kävelevät huojahdellen, murisevat, haukahtelevat ja leikkivät keskenään.

Kiiwi ja lapsenlapset

Kiiwi "imettää"

Lisää kuvia

Picasassa on lisää kuvia pennuista. Katsasta...

Pikkukoira kakkii ihan kun isokin...

Pentulaatikosta kuuluu kurnutusta, on kun sinne olisi muuttanut lauma sammakoita. Ainakin työkaverini olivat tätä mieltä, kun katsoivat kännykältäni videota, jossa pennut murraavat toisilleen. Uskomatonta, mikä kehitys voi tapahtua parissa päivässä. Kaikki pennut harjoittelevat kävelemään kaikilla neljällä tassullaan, leikkivät ja...kakkivat jo kun isot koirat!

Mangoa ei enää haittaa, jos Kiiwi on samassa huoneessa pentujen kanssa silloinkin, kun se ei ole itse paikalla. Tarkoittanee sitä, että hauvelit muuttavat olkkariin tämän viikon aikana. Jippii, tervetuloa unet ilman korvatulppia!

Pari kuvaa alkuviikon iloksi:

Laatikollinen pentuja odottaa pissipaperien vaihtoa

Pikkukoira kakkii siinä kun isokin...

Leikitäänkö?

Pikkuneiti poseeraa

Iso poika näyttää Sinille kieltä

Riehutaan porukalla

Suloinen

Ollaan kovia suukottamaan

Silmät aukeavat

Terveisiä Hanoista! Vietnamissa oli kevät jo pitkällä, n. 18-20 lämmintä, tosin aika pilvistä. Kotona tänä aamuna odotti kiva yllätys; pentujen silmät oli alkaneet aueta. Pari katseli valoa jo utuisesti silmät ihan auki, lopuilla vasta silmäkulmat olivat avautuneet. Painoakin oli tullut rutkasti, Sini on punninut pennut joka päivä.  Korvat näyttävät jo Bortsun korvilta, eikä lepakon sivulle sojottavilta korvilta.Ensimmäiseksi leikkasin kaikkien kynnet.

Aamulla nähtiin pentulaatikolla myös ensimmäinen painiottelu; kaveria kuonosta kiinni ja "ggrrrr". Iskä-Monnille terkkuja, me ollaan jo aika petoja!

Kuvia

 No niin, sitten reissuun, mutta sillävälin, kuvia lapsosista:

Ruokaa, ruokaa, ruokaa...

No niin, olemme loppuviikosta palanneet arkirytmiin, niin hyvin kun se on mahdollista kuuden pennun ja jättinälkäisen nartun kanssa. Mango söisi kaiken aikaa, siis sen ajan, mikä jää jäljelle pentujen ruokkimiselta. Mango syö, syö ja syö. Ja juo vettä. Silti se on pelkkää luuta ja nahkaa. Pennut painavat nyt vajaa tai yli 400g ja kun niitä on niin monta, ne kirjaimellisesti imevät emänsä kuivaksi. Ulkoreissullakin se söisi janoonsa lunta, vaikka olisi juuri ennen ulkoilua juonut vesikupin puolityhjäksi.

Mango uskaltaa jo jättää pentunsa välillä yksin. Tänään se meni alakertaan Sinin sängyn alle nukkumaan väsymystään, eikä herännyt, vaikka pennut kiljuivat hereillä. Menin herättämään Mangon, joka unisena kömpi sängyn alta ja raahusti sitten pentukoppaan imettämään lapsiaan. Koville tuntuu ottavan tuo koiramamman vastuu. Hienosti se kuitenkin jaksaa hoitaa lapsiaan.

Tänään Kiiwi pääsi nuuhkaisemaan pentukopan reunalle yhdessä kanssani. Mango tuijotti, mutta ei murissut Kiiwille. Tähän mennessä Kiiwi on vaan päässyt haistelemaan pentupyykkiä (makuualustoja)  kylppärin lattialla.

Ensi viikon olen työmatkalla Vietnamissa, joten blogiin ei ilmesty ihan heti lisämateriaalia.
Ja muistutan tulevia adoptioperheitä soittelemaan viikon kuluttua, palattuani reissusta, jolloin alan sopia treffejä kanssanne täällä meillä Nummelassa. Jos soittoa ei kuulu, tulkitsen, että perheen suunnitelmat ovat muuttuneet.

Liitän tähän pari videonpätkää pentulaatikolta. Niistä näkyy, että varsin toimelias kuusikko siellä asustaa vaatimattomasta iästään huolimatta. Toivottavasti videot toimivat, viimeviikkoiset pätkät lakkasivat välillä pelittämästä ja minun piti ladata ne uusiksi.

Viimeinen lomapäivä

Huomenna palaan töihin, joten Mango ja pennut jäävät keskenään ensimmäistä kertaa työpäivän ajaksi. Todennäköisesti Tatu tekee vähän lyhemmän koulupäivän ja tulee ajoissa ruokkimaan Mangon, se syö tällähetkellä valtaosan aikaa. Töihin palattuani en välttämättä ehdi kirjailemaan pentujen kuulumisia ihan päivittäin.

Pentujen paino on noussut nejässä vuorokaudessa 50-100 g, yksi uroksista ylitti jo eilen kolmensadan gramman. Ne liikkuvat jo emoa haeskellen kopan päästä toiseen. Mango ei pidä siitä, jos pennut eivät ole yhdessä läjässä. Se tuuppii ne mielellään kasaan, jolloin niitä on helpompi pitää silmällä. Ymmärtäähän tuon, kuusi lasta vahdittavana.



Narttupennuista suurin



Ja toinen vähän pienempi

Ruokailua pentulaatikossa

Pentujen paino on lähtenyt hyvin kasvuun; kaikkien massu pulloittaa valloittavasti ja ne nukkuvat ja tuhisevat  tyytyväisenä ruokailun jälkeen. Lisämaitoa ei ole tarvittu missään vaiheessa.
Viime yönä sain itsekin nukkua jo ihan rauhassa, niin hiljaista tuhinaa kopassa oli, eikä Mangokaan tullut minua hakemaan tilannetarkastukselle kun kerran.

Tässä pari N8:lla kuvattua videonpätkää pentulaatikon ruokapuuhista:

Koko pentue ruokapuuhissa.

Toinen pikkuneideistä esittä varsin merkillisen selälläänruokailunäytteen

(malta katsoa video loppuun saakka).

 

Ensimmäinen vuorokausi

Ensimmäinen vuorokausi on mennyt pennuilla varsin hyvin. Paino on noussut 10-25g ja ilmeisesti maitoa erittyy, vaikka se ei vielä kauheasti ulospäin Mangosta näy. Kaikki pennut ovat varsin aktiivisia ja ilmaisevat hanakasti mielipiteensä, jos tissiä ei heti ala löytyä. Kaksi uroksista on jo aikamoisia möhkäleitä, neidit selvästi pienempiä.

Mango käyttäyty kuten ensikertalainen yleensä. Käy hätäisesti ulkona pissalla -jos on pakko ja heti takaisi pentukoppaan. Ja hätääntyy, jos ei saa jotain pentua lakkaamaan piipittämästä.

Gnomewoods proudly presents: M&M's

Tässä esittäytyy Monnin ja Mango lapsoset:

Uros 1, 223g, sininen
Uros 2, 204g, punanen
Uros 3, 235g, punanen

Narttu 1, 187g, punanen
Narttu 2, 217g, punanen
Narttu 3, 193g, punanen

Rankan yön jälkeen olemme kaikki kutakuinkin toipuneet, ennen kaikkea Mango, joka hienosti hoivaa katrastaan. Herättyään narkoosista  sen ilme sanoi todellakin: "Mistä noi tuli? Muistan synnyttäneeni yhden..." Alkujärkytyksestä toivuttuaan se on hoitanut pentunsa huolella. Ainut murhe on tällähetkellä Kiiwi, joka meinaa tulla hulluksi pentujen ininästä. Se itkee niiden luokse myös. Tämä oli odotettavissa, kun tytöillä oli juoksut samaan aikaan.

Tässä vähän ensimakua vauveleista... Aika pulskia, ottaen huomioon, että kohdussa kasvoi seitsemän pentua.

Näissä kuvissa näkyy hyvin väriero punaisen ja sinisen välillä. Poikia molemmat.

Toinen pienistä tytöistä Tatun kädessä.

Lepakkopoika

Mango ja koko pentue.

3+3

Pennut syntyivät sitten vihdoin myöhään tänä iltana sektiolla. Mango aloitti ihan normaalisti aamusta ja ensimmäinen jäi kiinni synnytyskanavaan ja menehtyi lopulta, vaikka sain sen hetkellisesti elvytettyäkin. Loput 6 syntyivät sektiolla Vihtivetissä Tuijan ja Heljän avustuksella. Vaikka yksi menetettiinkin, on Mangolla suuresti hoivattavaa lopuissa kuudessa, joten tuota ei kannata jäädä suremaan. Kuuluu koiran elämään.

Äiti hoivaa narkoosista herättyään hellästi lapsiaan ja maitoakin heruu. Väriltään tytöt näyttävät olevan kaikki punaisia, yksi hieman syvemmän punainen kun kaksi muuta, pojista kaksi on punaisia ja yksi on sininen! Ensimmäinen sininen meillä.

Kello on yli kahden yöllä, joten kuvia saa nähdä vasta huomenna. Tämä yö menee vuorotellessa pentuvuoteen äärellä. Huomiseen!

Eläinlääkärissä kuultua

Tuossa eläinlääkärilla aamulla Mangon kanssa piipahtaessani vastaanotolla oli toinenkin mammakoira; tässä tapauksessa vaan isovillakoiran omistajalla ei ollut koiraa vastaanotolle tuodessa tietoa siitä, että narttu on tiineenä. Järkytys mahtoi olla suuri, varsinkaan kun omistajalla ei ollut käsitystäkään siitä, kuka pentueen isä mahtoi olla. Röntgenissä näkyi kuitenkin useampi pentu. Todennäköisiä vaihtoehtoja isäkandiksi oli kuulemma kaksi, joko oma nuori villis, joka kuulemma vaan ei ole sopivaan aikaan ollut missään tekemisissä ko. nartun kanssa, tai sitten naapurin sekarotuinen uroskoira.

Jotta soppa olisi ollut täydellinen, omistaja oli kuulemma juuri lähdössä ulkomaanmatkalle ja nartulle pitäisi löytää hoitopaikka, jossa kyetään hoitamaan synnytys. Peukut pystyyn, että pentueen isä on tuo nuori villisuros, mieluummin kun naapurin Jeppe, ja että nartulle löytyy hyvä hoitopaikka pennutuksen ajaksi!

64 vrk ja pikainen ultra ennen viikonloppua

Aamulla piti soitella Empulle ja hakea tukea konkarilta tähän odotteluun. No niin, käväistiin vielä uudemman kerran ultrassa katsomassa, että pennuilla on kaikki ok, kun mennään jo yliaikaa. Kaikki näytti olevan kunnossa. Mistähän se johtuu, että aina koirat synnyttävät viikonloppuna, jolloin on erittain hankalaa saada apua mistään? Tai vähintääkin keskellä yötä. Oletko kuullut tilanteesta, jolloin koira on tarvinnut sektion ja se on hoidettu fiksusti normaaliin työaikaan? Ei ole osunut minun kohdalleni.

Kaikki on kuitenkin toistaiseksi hyvin, Mango voi hyvin, pennut potkiskelevat terhakkaasti. Ainut, joka tässä valittaa on minä itse, kun en saa nukuttua kunnolla Mangon yöllisiltä ravaamisilta; pennut ilmeisesti pitävät sitä hereillä ja olo on sen verran tukala, että se vaihtaa alvariinsa paikkaa. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä...

Odottavan aika on pitkä

Tänään on täydet 63 vuorokautta siitä, kun Mango kävi Monnin luona kylässä. Koska pentue on suuri, olimme ihan varmoja siitä, että ne pukkaavat maailmaan ennen aikojaan. Eikä mitä. Täällä sitä odotellaan edellen. Lämpo on käynyt pari kertaa lähellä 37, mutta ei ole mennyt alle eikä noussut yli 38. Tänä aamuna Mango on osoittanut hieman levottomuutta, mutta ei ole petaillut eikä muutenkaan ole osoittanut mitään selviä merkkejä siitä, että synnytys olisi käynnistynyt. Seuraa vaan minua perässä joka paikkaan.

Tänään alkoi myös talvilomani! Laskeskelin, että kyllä pennut keskiviikkoon mennessä ovat jo syntyneet ja että tästä alkaa sitten "hoitovapaa". Eipä tarvitse kummia ohjelmia tälle talvilomalle kaavailla. Kunhan vaan pennut syntyisivät, suunnittelen Kiiwin kanssa ihania pitkiä lenkkejä kevättalven auringonpaisteessa sillä aikaa, kun Mango hoivailee lapsiaan.

Tässä odotellessa tulee mieleeni ensimmäinen kerta, kun toimin kätilönä koiran synnytyksessä; ensimmäinen oma koiramme Melli, Cairnterrieri, odotti ensimmäistä pentuettaan, joka isä oli Tumppi Varosen perheen omistama komea uros Rotten. Olin itse tuolloin pikkasen päälle kahdenkymmenen, enkä ollut koskaan edes nähnyt koiran synnyttävän -itse asiassa en ollut nähnyt minkäänlaista synnytystä. Kirjoja olin lukenut, mm. silloin legendaarisen oppaan "Koirani saa pentuja". Olin sopinut, että ystäväni Soile, joka oli tässä asiassa minua huomattavasti kokeneempi, avustaisi Melliä synnytyksessä ja minä saisin oppini siinä ohella.

Toisin kävi, tietenkin. Mellin synnytys alkoi sellaisella tahdilla, ettei Soilella ollut mitään saumaa ehtiä paikalle. Niimpä me sitten synnytettiin omine avuinemme, kirja toisessa kourassa. Jyrki onneksi ennätti töistä avuksemme. Kaikki meni hyvin, kunnes viimeinen pikkuinen rimppana nejästä, vain 109g putkahti maailmaan. Se oli onnettoman laiha ja pikkuinen ja elvytys oli tarpeen. Sekin kuitenkin selvisi ja muistoksi heiveröisestä alusta sen isäntäperhe antoi sille nimen "Nappula". Melli ja sen pentue on jo vuosia sitten siirtynyt autuaammille Cairnimetsämaille, mutta videona tuo synnytys on edelleen muistona kirjahyllyssämme.

Monni – sohvaperunaa ja säpinää samassa paketissa

Pennut antavat edelleen odottaa itseään. Mango alkaa muistuttaa enemmä tynnyriä kun Bortsua. Kärsivällisyys on malttia, mutta päivien kuluessa alkaa hieman huolestuttaa, miten iso pentue mahtuu maailmaan, jos eivät kohta jo ala osoittaa saapumisen merkkejä.

Pyysin Charlottea, Monnin -Mangon tulevien pentujen isän, omistajaa kirjoittamaan pari riviä tästä komeasta herrasmiehestä ja tässä mitä Charlotte Monnista kertoo:

"Kohta 4 vuotta sitten Monnin saapuessa kotiimme odotimme haastavaa pakettia. Siitä ei kuitenkaan tarvittu huolehtia, koska Monni osoittautui heti aika ”helpoksi” koiraksi, jos niin voi sanoa. Mörköikä ja teini-ikä meni siinä sivussa ilman sen kummempaa ihmettelemistä, ja Monnista kasvoi herramies.

Monni on aina ollut hyvin sopeutuvainen ja tasapainoinen koira. Paineita se ei ota oikeastaan mistään, ja kovasti sen temperamettia on kehuttu. Uudet paikat ja tilanteet eivät sitä kovin paljon hetkauta. Monni rakastaa huomiota ja voisi olla rapsutettavana vuorokauden ympäri. Monnilta löytyy kuitenkin myös toinen puoli, se on dominoiva jos sille antaa mahdollisuuden, ja saalisviettiäkin löytyy. Tämän takia johdonmukaisuus onkin Monnin kanssa tärkeää.

Harrastuskaverina Monni on mitä mainion. Monni harrastaa niin agilityä kuin tokoa ja voitti Borderterriereiden tokomestaruuden alokasluokassa 2010, sekä tuli HSKP:n piirinmestaruuskokeissa toiseksi alokasluokassa. Tokossa Monnilta löytyy tarkkuutta ja innokkuutta, kunhan löytää oikean motivaattorin. Agility on vielä möllitasolla mutta tänä kesänä on ensimmäiset kisat tiedossa. Agilityssä vauhti on kova kuin myös äänenkäyttö. Agility on itse asiassa ainoa paikka missä se käyttää ääntä, kotona Monni on nimittäin hyvin äänetön ja hyväkäytöksinen kaveri. ".

Suurkiitokset Annelle blogin stilisoinnista!

 Bogi on saanut uuden modernin ulkoasun, kiitokset siitä ystävälleni Annelle, jolla on mahtava silmä ja ammattitaito tällä alueella.

Gnomewoodsista ja koiristamme

Tässä Mangon läpötilamuutoksia tarkkaillessani ajattelin kirjoitta pari sanaa koirahistoriastamme ja Gnomewoods-laumastamme.

Bortsut ilmeistyivät perheeseemme vasta seitsemän vuotta sitten, kun Kiiwi (Grindstones Sound of Music) muutti meille Empun (ja Tuulan) hoivista.Toinen narttumme, Mango (Gnomewoods Coco Pop), on Kiiwin tytär ja meillä kotona kasvanut. Kerron tytöistä myöhemmin lisää.

AEB, aikana ennen bortsuja, perheeseemme kuului lauma Cairnterriereitä, vuodesta 1989 vuoteen 2005 saakka, jolloin niistä viimeisestä jätti aika ja jolloin Kiiwi jo asusteli meillä. Harrastimme aktiivisesti näyttelyissä käymistä ja jonkun verran luolia, varsinkin vanhimman Cairnimme Mellin kanssa, jolla vietit riehuivat aika vahvana. Parhaimmillaan tai pahimmillaan se oli kotoa karkuteillä kolmekin vuorokautta metsäretkillään, enkä tästä syystä ole halunnut bortsuillemme enää moista viettiä rakentaa.
Toimin silloin myös aktiivisesti Cairnterrierikerhossa, mm. hallituksessa. Olimme mukana myös aloittelevassa Agilitytoiminnassa, joka tuolloin oli suomessa vielä ihan lapsenkengissä.

Bortsuaikana harrastuspainopiste on ollut lähinnä Agilityssa, mutta ohjausvastuu on siirtynyt sukupolvessa alaspäin, laumamme 17 vuotias Sini hoitaa ohjaajahommat ja me muut kuskaamme häntä ja koiria Hiidenhaukkujen harjoituksiin ja kisoihin. Näyttelyissäkäynti on jäänyt meiltä vähemmälle näiden kanssa, ehkä siitä tuli aikanaan saatua kylliksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en asettaisi koirilleni samanlaisia vaatimuskriteereitä, kun aikanaan Cairnieni kohdalla.

Sitten muutama sana meillä nykyisin asuvista bortsutytöistä. Kun aikanaan haimme Kiiwin Empun luota kotiin, muistan kuinka hän evästi meidät matkaan kertomalla, että tämä ei sitten ole mikään sylikoira, viitaten Kiiwin varsin vilkkaaseen luonteeseen, rodun lisäksi. Eipä olisi Emppu pahemmin voinut olla väärässä! Kiiwi on varsinainen sylimaakaari. Se voisi maata selällään sylissä koko illan, jos siihen vaan annetaan mahdollisuus. Massusta rapsuttelu on parasta mitä se tietää...agilityn lisäksi. Kun se pääsee auton takaboxiin, alkaa hiljainen laulanta, kunnes se pääsee radalle toteuttamaan metsästäjänvaistojaan. Sylikoirasta ei enää ole jälkeäkään.

Mango on selvästi Kiiwiä vilkkaampi myös kotioloissa, sekä myös itsenäisempi. Se ei juurikaan sylissä viihdy, vaikka kovasti rapsuttelusta pitääkin. Sen lempipaikka on sellainen, josta se näkee kuka menee ja tulee ja mitä missäkin sillä hetkellä tapahtuu. Ja kun perheessä on kaksi teiniä, tapahtumia riittää Magolle seurattavaksi.Myös sille agilityharkat on paras kohokohta viikossa. Tosin, Mangon suorittamisessa on yleensä 80% vauhtia ja vain  20% harkintaa, joten suuria ohjausvirheitä Sinille ei sallita.

Molemmat tytöt ovat bortsulle tyypilliseen tapaan umpiahneita.Kun toinen osaa avata ovet ja toinen kiivetä tiskipöydälle, on syytä pitää eväät turvallisessa paikassa.Onneksi meillä on vielä iso vahanaikainen kylmiö, joka on tiukasti ilmatiiviisti suljettu ja bortsujen tavoittamattomissa. Mutta joulutorttuja ei kannata jättää vahtimatta keittiön pöydälle, eikä suklaarasiaa kirjahyllyyn. Vanhempieni naapurien kanssa ollaan kyllä vielä hyvissä väleissä, vaikka Kiiwi kerran lohkaisi kunnon loven ulkona jäähtymässä olevaan joulukinkkuun.

Siinäpä sitä tälle kertaa.

Röntgenissä

Kävimme tänään Mangon kanssa penturöntgenissä ja huh heijaa, kalloja ja ruotoja löytyi riittävästi seitsemälle (7!) pennulle. Kyllähän ultrassakin näkyi 5+, muttatäytyi laskea lääkärin kanssa rangat pariinkin kertaan, ennen kun yhdessä totesimme, että kyllä niitä seitsemän on. Ei ihmekään, että Mangon massu muistuttaa jo lähinnä jalkapalloa. Pissireissuksi riittää tielle ja takaisin kotiin...