Pennut ovat nyt seitsenviikkoisia ja luovutus lähestyy; ensimmäinen muuttaa kotiinsa ensi torstaina ja viimeinen maanantaina äitienpäivän jälkeen. Kyllä näkyy pennusta, että sen on pian aika muutaa omaan kotiinsa. Sini kysyi eilen, että miten näitä riiviöitä voi kasvattaa tavoilleen? Vastasin, ettei kuutta voikkaan samaan aikaan, se ei vaan onnistu. Siksi niiden on aika aloitaa elämä omissa laumoissaan, mihin niihin ehditään keskittyä yksilöinä.
Olen päivittänyt pentuohjeet, jakanut pennunruokaa muovilootiin, pussittanut pari lelua jokaiselle kotiin vietäväksi. Rekkarit on tilattu ja Omakoira -palvelussa jokaisella näkyy jo oma rekisterinumeronsa, vaikka paperiset rekkarit ei vielä ole tänne Kennelliitosta ehtineetkään.
Isot koirat ovat alkaneet opettaa Riiwiöitä tavoilleen, ne eivät enää siedä samanlaista silmille hyppimistä, kun vielä pari viikkoa sitten. Mango tosin on edelleen huolissaan pentujen ravinnonsaannista; se käy usein oksentamassa heti ruokansa syömisen jälkeen pennuille, vaikka olen yrittänyt vakuuttaa sen siitä, että ne kyllä saavat ihan omat pöperönsä. Äiti mikä äiti. On oikein hyvä, että pennut pääsevät omille kupeilleen pian; tytötkin saavat paremmin oman osansa, kun eivät isommat pojat ole tuuppimasssa niitä sivuun ruokakupilta.
Pikkuiset kurakallet saavat ensi viikolla kylvyn ennen luovutusta, Vapun sateet ovat ryvettäneet takapihan ja pennut kaipaavat kipeästi kylpyä mutapainin jälkeen. Olen myös nyppinyt ensimmäisiltä pentukarvoja pois, osalla, kuten Pusulla ja Pähkinällä ei kyllä oikeastaan ole pentukarvaa lainkaan, vaan ne kasvattivat itselleen heti kunnon karkean Bortsuturkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti