Tässä Mangon läpötilamuutoksia tarkkaillessani ajattelin kirjoitta pari sanaa koirahistoriastamme ja Gnomewoods-laumastamme.
Bortsut ilmeistyivät perheeseemme vasta seitsemän vuotta sitten, kun Kiiwi (Grindstones Sound of Music) muutti meille Empun (ja Tuulan) hoivista.Toinen narttumme, Mango (Gnomewoods Coco Pop), on Kiiwin tytär ja meillä kotona kasvanut. Kerron tytöistä myöhemmin lisää.
AEB, aikana ennen bortsuja, perheeseemme kuului lauma Cairnterriereitä, vuodesta 1989 vuoteen 2005 saakka, jolloin niistä viimeisestä jätti aika ja jolloin Kiiwi jo asusteli meillä. Harrastimme aktiivisesti näyttelyissä käymistä ja jonkun verran luolia, varsinkin vanhimman Cairnimme Mellin kanssa, jolla vietit riehuivat aika vahvana. Parhaimmillaan tai pahimmillaan se oli kotoa karkuteillä kolmekin vuorokautta metsäretkillään, enkä tästä syystä ole halunnut bortsuillemme enää moista viettiä rakentaa.
Toimin silloin myös aktiivisesti Cairnterrierikerhossa, mm. hallituksessa. Olimme mukana myös aloittelevassa Agilitytoiminnassa, joka tuolloin oli suomessa vielä ihan lapsenkengissä.
Bortsuaikana harrastuspainopiste on ollut lähinnä Agilityssa, mutta ohjausvastuu on siirtynyt sukupolvessa alaspäin, laumamme 17 vuotias Sini hoitaa ohjaajahommat ja me muut kuskaamme häntä ja koiria Hiidenhaukkujen harjoituksiin ja kisoihin. Näyttelyissäkäynti on jäänyt meiltä vähemmälle näiden kanssa, ehkä siitä tuli aikanaan saatua kylliksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en asettaisi koirilleni samanlaisia vaatimuskriteereitä, kun aikanaan Cairnieni kohdalla.
Sitten muutama sana meillä nykyisin asuvista bortsutytöistä. Kun aikanaan haimme Kiiwin Empun luota kotiin, muistan kuinka hän evästi meidät matkaan kertomalla, että tämä ei sitten ole mikään sylikoira, viitaten Kiiwin varsin vilkkaaseen luonteeseen, rodun lisäksi. Eipä olisi Emppu pahemmin voinut olla väärässä! Kiiwi on varsinainen sylimaakaari. Se voisi maata selällään sylissä koko illan, jos siihen vaan annetaan mahdollisuus. Massusta rapsuttelu on parasta mitä se tietää...agilityn lisäksi. Kun se pääsee auton takaboxiin, alkaa hiljainen laulanta, kunnes se pääsee radalle toteuttamaan metsästäjänvaistojaan. Sylikoirasta ei enää ole jälkeäkään.
Mango on selvästi Kiiwiä vilkkaampi myös kotioloissa, sekä myös itsenäisempi. Se ei juurikaan sylissä viihdy, vaikka kovasti rapsuttelusta pitääkin. Sen lempipaikka on sellainen, josta se näkee kuka menee ja tulee ja mitä missäkin sillä hetkellä tapahtuu. Ja kun perheessä on kaksi teiniä, tapahtumia riittää Magolle seurattavaksi.Myös sille agilityharkat on paras kohokohta viikossa. Tosin, Mangon suorittamisessa on yleensä 80% vauhtia ja vain 20% harkintaa, joten suuria ohjausvirheitä Sinille ei sallita.
Molemmat tytöt ovat bortsulle tyypilliseen tapaan umpiahneita.Kun toinen osaa avata ovet ja toinen kiivetä tiskipöydälle, on syytä pitää eväät turvallisessa paikassa.Onneksi meillä on vielä iso vahanaikainen kylmiö, joka on tiukasti ilmatiiviisti suljettu ja bortsujen tavoittamattomissa. Mutta joulutorttuja ei kannata jättää vahtimatta keittiön pöydälle, eikä suklaarasiaa kirjahyllyyn. Vanhempieni naapurien kanssa ollaan kyllä vielä hyvissä väleissä, vaikka Kiiwi kerran lohkaisi kunnon loven ulkona jäähtymässä olevaan joulukinkkuun.
Siinäpä sitä tälle kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti