Pennut antavat edelleen odottaa itseään. Mango alkaa muistuttaa enemmä tynnyriä kun Bortsua. Kärsivällisyys on malttia, mutta päivien kuluessa alkaa hieman huolestuttaa, miten iso pentue mahtuu maailmaan, jos eivät kohta jo ala osoittaa saapumisen merkkejä.
Pyysin Charlottea, Monnin -Mangon tulevien pentujen isän, omistajaa kirjoittamaan pari riviä tästä komeasta herrasmiehestä ja tässä mitä Charlotte Monnista kertoo:
"Kohta 4 vuotta sitten Monnin saapuessa kotiimme odotimme haastavaa pakettia. Siitä ei kuitenkaan tarvittu huolehtia, koska Monni osoittautui heti aika ”helpoksi” koiraksi, jos niin voi sanoa. Mörköikä ja teini-ikä meni siinä sivussa ilman sen kummempaa ihmettelemistä, ja Monnista kasvoi herramies.
Monni on aina ollut hyvin sopeutuvainen ja tasapainoinen koira. Paineita se ei ota oikeastaan mistään, ja kovasti sen temperamettia on kehuttu. Uudet paikat ja tilanteet eivät sitä kovin paljon hetkauta. Monni rakastaa huomiota ja voisi olla rapsutettavana vuorokauden ympäri. Monnilta löytyy kuitenkin myös toinen puoli, se on dominoiva jos sille antaa mahdollisuuden, ja saalisviettiäkin löytyy. Tämän takia johdonmukaisuus onkin Monnin kanssa tärkeää.
Harrastuskaverina Monni on mitä mainion. Monni harrastaa niin agilityä kuin tokoa ja voitti Borderterriereiden tokomestaruuden alokasluokassa 2010, sekä tuli HSKP:n piirinmestaruuskokeissa toiseksi alokasluokassa. Tokossa Monnilta löytyy tarkkuutta ja innokkuutta, kunhan löytää oikean motivaattorin. Agility on vielä möllitasolla mutta tänä kesänä on ensimmäiset kisat tiedossa. Agilityssä vauhti on kova kuin myös äänenkäyttö. Agility on itse asiassa ainoa paikka missä se käyttää ääntä, kotona Monni on nimittäin hyvin äänetön ja hyväkäytöksinen kaveri. ".
Voi että Mangon ulkonäköä. Toivotaan että pennut syntyvät pian, koska taitaa olla vähän ahdistava olo.
VastaaPoista