torstai 10. maaliskuuta 2011

Odottavan aika on pitkä

Tänään on täydet 63 vuorokautta siitä, kun Mango kävi Monnin luona kylässä. Koska pentue on suuri, olimme ihan varmoja siitä, että ne pukkaavat maailmaan ennen aikojaan. Eikä mitä. Täällä sitä odotellaan edellen. Lämpo on käynyt pari kertaa lähellä 37, mutta ei ole mennyt alle eikä noussut yli 38. Tänä aamuna Mango on osoittanut hieman levottomuutta, mutta ei ole petaillut eikä muutenkaan ole osoittanut mitään selviä merkkejä siitä, että synnytys olisi käynnistynyt. Seuraa vaan minua perässä joka paikkaan.

Tänään alkoi myös talvilomani! Laskeskelin, että kyllä pennut keskiviikkoon mennessä ovat jo syntyneet ja että tästä alkaa sitten "hoitovapaa". Eipä tarvitse kummia ohjelmia tälle talvilomalle kaavailla. Kunhan vaan pennut syntyisivät, suunnittelen Kiiwin kanssa ihania pitkiä lenkkejä kevättalven auringonpaisteessa sillä aikaa, kun Mango hoivailee lapsiaan.

Tässä odotellessa tulee mieleeni ensimmäinen kerta, kun toimin kätilönä koiran synnytyksessä; ensimmäinen oma koiramme Melli, Cairnterrieri, odotti ensimmäistä pentuettaan, joka isä oli Tumppi Varosen perheen omistama komea uros Rotten. Olin itse tuolloin pikkasen päälle kahdenkymmenen, enkä ollut koskaan edes nähnyt koiran synnyttävän -itse asiassa en ollut nähnyt minkäänlaista synnytystä. Kirjoja olin lukenut, mm. silloin legendaarisen oppaan "Koirani saa pentuja". Olin sopinut, että ystäväni Soile, joka oli tässä asiassa minua huomattavasti kokeneempi, avustaisi Melliä synnytyksessä ja minä saisin oppini siinä ohella.

Toisin kävi, tietenkin. Mellin synnytys alkoi sellaisella tahdilla, ettei Soilella ollut mitään saumaa ehtiä paikalle. Niimpä me sitten synnytettiin omine avuinemme, kirja toisessa kourassa. Jyrki onneksi ennätti töistä avuksemme. Kaikki meni hyvin, kunnes viimeinen pikkuinen rimppana nejästä, vain 109g putkahti maailmaan. Se oli onnettoman laiha ja pikkuinen ja elvytys oli tarpeen. Sekin kuitenkin selvisi ja muistoksi heiveröisestä alusta sen isäntäperhe antoi sille nimen "Nappula". Melli ja sen pentue on jo vuosia sitten siirtynyt autuaammille Cairnimetsämaille, mutta videona tuo synnytys on edelleen muistona kirjahyllyssämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti