Ruokaa, ruokaa, ruokaa...

No niin, olemme loppuviikosta palanneet arkirytmiin, niin hyvin kun se on mahdollista kuuden pennun ja jättinälkäisen nartun kanssa. Mango söisi kaiken aikaa, siis sen ajan, mikä jää jäljelle pentujen ruokkimiselta. Mango syö, syö ja syö. Ja juo vettä. Silti se on pelkkää luuta ja nahkaa. Pennut painavat nyt vajaa tai yli 400g ja kun niitä on niin monta, ne kirjaimellisesti imevät emänsä kuivaksi. Ulkoreissullakin se söisi janoonsa lunta, vaikka olisi juuri ennen ulkoilua juonut vesikupin puolityhjäksi.

Mango uskaltaa jo jättää pentunsa välillä yksin. Tänään se meni alakertaan Sinin sängyn alle nukkumaan väsymystään, eikä herännyt, vaikka pennut kiljuivat hereillä. Menin herättämään Mangon, joka unisena kömpi sängyn alta ja raahusti sitten pentukoppaan imettämään lapsiaan. Koville tuntuu ottavan tuo koiramamman vastuu. Hienosti se kuitenkin jaksaa hoitaa lapsiaan.

Tänään Kiiwi pääsi nuuhkaisemaan pentukopan reunalle yhdessä kanssani. Mango tuijotti, mutta ei murissut Kiiwille. Tähän mennessä Kiiwi on vaan päässyt haistelemaan pentupyykkiä (makuualustoja)  kylppärin lattialla.

Ensi viikon olen työmatkalla Vietnamissa, joten blogiin ei ilmesty ihan heti lisämateriaalia.
Ja muistutan tulevia adoptioperheitä soittelemaan viikon kuluttua, palattuani reissusta, jolloin alan sopia treffejä kanssanne täällä meillä Nummelassa. Jos soittoa ei kuulu, tulkitsen, että perheen suunnitelmat ovat muuttuneet.

Liitän tähän pari videonpätkää pentulaatikolta. Niistä näkyy, että varsin toimelias kuusikko siellä asustaa vaatimattomasta iästään huolimatta. Toivottavasti videot toimivat, viimeviikkoiset pätkät lakkasivat välillä pelittämästä ja minun piti ladata ne uusiksi.